keskiviikko 21. helmikuuta 2018

YKSITYISKOHTIA

MOIKKA!

Innostukseni sisustamisen pariin juontaa juurensa jo lapsuudesta.
Muistan, että olin kova järjestämään koulupöytääni ja kirjahyllyäni.
Geelikynttilät, mitä ihmeellisemmät kännykkätelineet ja papereiden säilytys härvelit olivat kovaa huutoa ysärin loppupuolelalla. Niitä sitten siirreltiin paikasta toiseen ja hamstrattiin aina tilaisuuden tullen lisää. Olin monesti kesälomallani muutaman päivän tätieni luona kyläilemässä ja hoitamassa nuorempia serkkujani. Näillä reissuilla halusin aina käydä paikallisessa Tiimarissa. Omalta kotipaikalta kun ei sitä löytynyt. Muistan vieläkin kuinka kiertelin tiimaria ympäriinsä vaikka kuinka kauan, pohtien mihin kaikkeen taskurahani riittävät. Lemppariostokseni taisi olla punaisesta paperimassasta tehty ns. talo, jonka katto aukesi ja sen sisällä säilyettiin muistilappuja. Äitini taisi välillä vähän kauhistella, kun roudasin tätä tilpehööriä kotiin.
Nykyään kauhistelun taitaa hoitaa mieheni. :D

Pidän yksityiskohdista sisustuksessa ja kiinnitän niihin herkästi huomiota, niin omassa kuin muiden kodeissa tai missä ikinä liikunkaan. Valokuvat, kukat, kynttilät, patsaat, vaasit ja asetelmat. Yksityiskohtiahan riittää ja piensisustukseksi sitä myös kutsutaan. Detaljit tuovat asuntoon kaivattua kotoisuutta ja luovat tunnelman. Meillä tuikkukipot ja aluset vaihtavat paikkaa harvasen viikko. Tavaroita siirrellään sieltä tänne ja tuolta tonne fiiliksen ja vuodenaikojen mukaan. Ihan niin kuin silloin lapsena järjestelin niitä koulutarvikkeitani. Hassua huomata, että joihinkin asioihin on ollut taipumus jo lapsesta asti.

Alla muutamia lemppareita. Aurinkoista pakkaspäivää!

Laura




torstai 15. helmikuuta 2018

LATELY

HELOU,

Olimme lauantaina ystäviemme hääjuhlissa Etelä-Pohjanmaalla.
Juhlat olivat rakkaudentäyteiset ja kerrassaan upeat.  Sää oli täydellinen, järjestelyt olivat hoidettu viimeisen päälle, ruoka oli maittavaa ja tunnelma oli katossa alusta loppuun saakka. Olimme koko perheellä liikenteessä, mutta veimme lapset illan tullen mummulaan nukkumaan ja jatkoimme iltaa vielä ystävien kanssa myöhälle yöhön. 
Vitsit että oli kivaa! 

Ystävien hääjärjestelyjä on tullut seurattua melko lähietäisyydeltä tässä viime aikoina. Joulukuussa sain mieheltäni sormuksen omaan nimettömääni ja hitusen on hääkuumetta alkanut ilmestymään aina silloin tällöin. Ainakin on kiva fiilistellä ja haaveilla näinkin ihanista juhlista.  Meillä ei ole vielä häiden ajankohtaa päätetty, eikä juhlapaikkaa (/paikkakuntaa) tai häiden kokoa, mutta jotain on silti ollut jo puheissa. Nuorempana sitä haaveili  isoista prinsessahäistä kermakakku mekkoineen, mutta niin ne ajatukset muuttuvat, kun ikää tulee lisää. Kesähäätkään eivät tunnu enää ainoalta vaihtoehdolta.  Nykyään sitä ajattelee, että ehkäpä sellaiset keskikokoiset juhlat, joissa on paikalla ne läheiset joiden kanssa on oikeasti tekemisissä säännöllisesti. Häihin liittyy paljon ajatuksia ja ns. normeja joiden mukaan oletetaan juhlien järjestettävän. Onneksi niitä on alettu rikkoa ja juhlat ovat enemmän ja enemmän hääparin näköiset.  Häiden ohjelma, ruokalista, pukukoodi ja monimoni asia on tuotu nykypäivään. Vieraslistakin saattaa koostua suurimmaksi osaksi ystävistä, kuin kaukaisista sukulaisista. Meillä ei ole vielä vieraslistan kokoaminen ajankohtaista, eikä hääpuvunkaan valinta, mutta ideoidahan voi jo vaikka viisi vuotta etukäteen. :D  

Häähuumasta lately-postaukseen. Kuukausi on puolivälissä. Jälleen kerran.
Viikot menee ihan mahdotonta kyytiä, vaikkakin joskus tuntuu että yksittäinen päivä saattaa tuntua loputtoman pitkältä. Tänään alkoi kolmas sairastupa-päivä tässä huushollissa. Esikoisella nousi tiistaina kuumetta ja loppua ei vielä näy sairastelulle. Ohjelmassa on ollut pötköttelyä sohvalla, loputtomasti lastenohjelmia, päikkäreitä ja mummun mehua. Samalla reseptillä mennään vielä tämäkin päivä.
Toivottavasti viikonlopuksi jo hellittää. 

Kuvista sen verran että kahvia on kulunut, niin kuin aina ja kukkia on fiilistelty. Mietitty tulevaisuuden suunnitelmia ja tehty pieniä siirtoja niihin liittyen.
Pelkoja päin, sillä mennään.



Suloista torstaita 


Laura

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

OODI YSTÄVILLE

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Tämän tärkeän päivän kunniaksi tulin miettineeksi, kuinka suuri aukko elämässäni olisikaan ilman ystäviäni? Ilman heitä, jotka ovat kulkeneet mukanani lapsuusvuosista lähtien. Ketkä ovat kulkeneet lapsuuden ja nuoruuden kouluvuodet kanssani kasvaen tytöistä naisiksi ja pojista miehiksi. Keiden kanssa on suunnattu maailmalle ja opeteltu itsenäistymistä, löydetty oma polkumme ja ehkä pikkuhiljaa oma paikkamme.
Tai ilman niitä, ketkä tapasin opiskelu- ja työvuosina Seinäjoella. Keiden kanssa ihmeteltiin, että mites tätä omaa elämää pyöritetäänkään ilman vanhempien jokapäiväistä jeesiä ja valmista ruokaa. Keiden kanssa ravattiin lähes joka ikinen keskiviikko juhlimassa, joiden kanssa venytettiin penniä syöden nuudeleita pakastekasviksilla. Ilman ensimmäisiä oman alan työkavereitani, jotka opastivat kohti työelämää tukien ja kannustaen. Ottaen uuden työntekijän hyvin vastaan ja tutustuen minuun. Seinäjoki tarjoili elämääni myös rakkauden, kumppanin, tukipilarini ja ystäväni, jota ilman en todellakaan pärjäisi. Tai vaikka pärjäisin, niin en haluaisi pärjätä. Entäpä sitten naiset, jotka tulivat elämääni äitiyden myötä. Keiden kanssa opeteltiin äidin roolia ja ihmeteltiin huonosti nukuttuja öitä. Suunnattiin perhekerhoon ja fiilisteltiin vauvavuotta. Seistiin puistossa ja mietittiin mihin elämä tulee viemään. Juotiin kahvia ja puhuttiin säähän sopivasta vaatetuksesta. En voisi kuvitella elämääni myöskään ilman heitä, jotka ovat tulleet elämääni mieheni kautta ja muuttuneet ystävikseni, jotkut todella läheisiksikin. Jotka ovat aina kuulolla ja aina lähellä. Ja mitä muita reittejä, onkaan ihmisiä elämääni tullut. <3

Vastaus kysymykseen aukon koosta on selvä. Ilman ystäviä elämässäni olisi mahdottoman suuri aukko, enkä halua edes ajatella sellaista vaihtoehtoa.
Kiitollinen olen teistä kaikista ympärilläni. Lähellä ja kaukana.
Onneksi kilometrit eivät estä ystävyyttä.






Elämä kuljettaa ihmisiä eri suuntiin, eri kaupunkeihin ja jopa eri maihin. Toiset pysyvät elämässä mukana enemmän ja toiset vähemmän. Joidenkin ihmisten kanssa aktiivisen ystävyyden on ehkä tarkoituskin kestää vain jonkin aikaa ja se on ihan fine. Ei siihenkään tarvitse sen kummemmin draamaa liittyä. Voidaan olla kiitollisia kaikista niistä ihmisistä keiden kanssa elämää jaetaan kesti se sitten muutaman vuoden tai läpi elämän.

Terveisiä kaikille teille, olette mielessä useammin kuin uskottekaan. <3


Jos päivämäärälle pitäisi päättää jokin väri, olisi tämä ystävänpäivä ehdottomasti vaaleanpunainen. Sellainen sopivan hempeä. ;)


Iloista päivää toivotellen,

Laura

torstai 8. helmikuuta 2018

KUULUMISIA

HEISSAN

Melkein viikko radiohiljaisuutta täällä blogin puolella. En vain kertakaikkiaan ole ehtinyt istahtaa koneelle rauhassa. Kirjoittelen ja luonnostelen postauksia joko esikoisen päiväkotipäivinä juniorin päikkäreillä tai iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Päiväkotipäivät ovat joka toisella viikolla alkuviikosta ja joka toisella viikolla loppuviikosta. Näin ollen välissä tulee pitkä pätkä kotipäiviä alkuviikon hoitopäivistä seuraavan viikon loppuviikon hoitopäiviin. Kotipäivinä en koneelle yleensä jouda. Ulkoiluun, ruokailuihin, leikkeihin, kotitöihin yms. menee sen verran aikaa, että päivällä ei kerkeä ja illalla ei enää jaksa avata koko konetta.
Mutta selityksistä kuulumisiin..

Minua on vaivannut koko alkuviikon kova kurkkukipu. Yleensä flunssani alkaa aina kurkkukivulla ja nyt tässä olen odotellut että koska aivastelu ja niistäminen alkaa. Harmittaa jos juuri viikonlopuksi tauti iskee, kun suuntaamme häihin. Kovasti olen koittanut syödä vitamiineja ja marjoja, sekä juoda paljon kuumaa. Toivottavasti niistä on apua ja taudilta vältytään. Tämä kevättalvi on kyllä yhtä pöpöjen juhlaa ja taudit tarttuvat herkästi. Kauhulla muistelen viime vuoden pääsiäistä, joka meni ykätaudin kourissa. Huh, voi kun siltä vältyttäisiin tänä keväänä. Lapset ovat ainakin toistaiseksi terveinä. Kop kop vaan, toivottavasti pysytäänkin.

Olen luonteeltani suunnitelmallinen ja stressaanun, mikäli en tiedä hyvissäajoin etukäteen miten asiat..tässä tapauksessa elämä (kevyt aihe :D ) tulee menemään. Lähinnä työ, opiskelu, päivähoitoasiat pyörivät mielessä. Kevään kuviot ovat hieman auki ja moni juttu riippuu monesta.
Koitan olla kärsivällinen ja uskoa, että kyllä ne asiat järjestyy ajan kanssa.
Niinhän ne on aina tehneet. Päivä kerrallaan eläminen on vain yllättävän vaikeaa ja täällä kotona on välillä ihan liikaa aikaa miettiä kaikkea. Mutta sellaista se on.
Pysytään silti positiivisina :)

Radiohiljaisuus jatkunee loppuviikonkin, mutta toivottavasti ensi viikolla ehdin enemmän blogin pariin. Tämä kun olisi niin kivaa hommaa, että jos aika sallisi, niin jokapäivä jotain tuuttaisin luettavaksi.

Puhelimen räpsyjen myötä, mukavaa torstain jatkoa

Laura



perjantai 2. helmikuuta 2018

TOINENTOISTA

Hyvää valtakunnallista kaksostenpäivää!

Olen monikkoperheessä ja oikeastaan suvussa kasvanut kaksosenpuolikas.
Minulla on kaksosveli ja suvustani löytyy toisetkin kaksoset ja ompa vielä kolmosetkin. Terkkuja puolikkaani, serkut ja tädit. <3

Voisikin sanoa, että monikkoraskaudet kulkevat suvussamme.
Raskaana ollessa hieman jännitimme montakohan sieltä on tulossa, mutta yksi kerrallaan on tähän asti menty. Toisaalta hyvä niin, mutta toisaalta olen kyllä aina ollut onnellinen ja ylpeä kaksosuudestani. Kaksosten tai kolmosten sisarussuhteessa on kuitenkin jotain erityistä, kun kaikki on jaettu alusta asti. On ollut hienoa jakaa lapsuusaika ja kouluvuodet täysin samanikäisen sisaruksen kanssa. Kaveripiiri on ollut sama ja nuoruuden isot käänteet, kuten ylä-asteelle siirtyminen, ripille pääsy, täysi-ikäisyys ja monet monet muut jutut on koettu yhdessä samaan aikaan.
Ja aina on ollut kaveri, pienestä pitäen.

Mutta mikäs tämä merkkipäivä sitten onkaan?
Kaksostenpäivä on suomen monikkoperheet ry:n vuonna 2010 lanseeraama päivä, jota vietetään suomessa aina helmikuun toinen päivä.  Tämän vuoden kaksosten päivän teemana on Samasta puusta eri omenat ja sillä halutaan korostaa kaksosten/monikkojen yksilöllisyyttä.
Tämän vuoden teemasta kommentoidaan Suomenmonikkoperheet.fi sivustolla näin:

”Kaksosena syntynyt on kaksosuudestaan huolimatta oma ainutkertainen persoona. Kaksosia ei pidä niputtaa, vaan kohdata kukin omana yksilönä. Tähän voi jokainen kaksosten lähipiirissä vaikuttaa”

Tämän vuoden teema on mielestäni hyvä, vaikka itse en ole joutunut kokemaan, että meidät niputettaisiin yhdeksi tai ei tunnistettaisi kumpi on kumpi. Olemme tyttö ja poika, joten emme ole identtisiä, eikä meitä ole koskaan voitu sekoittaa. Ainoastaan pariskunnaksi on saatettu luulla kun on kimpassa kuljettu, mutta sekin on ollut vain huvittavaa.

Ihanaa, että tällaisiakin päiviä vietetään. Ihan pieninkin syy on hyvä syy laittaa omalle sisarukselle viestiä/soittaa ja toivottaa mukavaa päivää.




Alin lause pitää muuten paikkansa. Jostain syystä lapsena oli itselleni tärkeää mainita, että minä olen kahdeksan minuuttia vanhempi. Selvästi isosisko siis :D Eihän sillä oikeasti ole koskaan ollut mitään merkitystä.

Onnea kaksoset ja monikot, sekä hyvää alkavaa viikonloppua kaikille

Laura

tiistai 30. tammikuuta 2018

HELMIKUU

ILTAA!

Huomenna on tammikuun viimeinen päivä. Ylihuomenna ollaan jo helmikuussa.
Yleensä tammikuu on tuntunut mahdottoman pitkältä. Tänä vuonna se meni kyllä melko nopeasti ja mukavasti. Ehkä kauniilla talvipäivillä ja menoilla oli osansa asiassa. Helmikuu on talvikuukausista suosikkini, se on jotenkin erityisen pirteä kuukausi, joka on täynnä hauskoja (herkullisia) päiviä. Tässä kuussa juhlitaan Runebergia, ystävyyttä sekä laskiaista sunnuntaina ja tiistaina. Kyllä se laskiainen onkin niin kiva teemapäivä, että sopii käydä pulkkamäessä ja vetää pullaa kahtena päivänä.  Puhumattakaan runebergin tortuista tai ystävänpäivän kahvitteluista. Meillä on tänä vuonna helmikuu myös mukavan juhlava kun rakkaat ystävämme menevät naimisiin tässä kuussa. Ihanaa päästä häihin ja vieläpä tämän lempiparin häihin. <3

Päivät jatkavat pitenemistään ja lumihanget toivottavasti kimalteluaan. Mahtavaa kun sisällä näkee päivällä ilman valoja. Sisustusinspis senkun kasvaa mitä enemmän valoa tulvii ikkunoista sisään. Helmikuussa pitää ottaa talvesta kaikki irti, koska maaliskuussa mieli hapuilee jo kohti kevättä.




Tervetuloa helmikuun hulinat, sekä pienet suuret juhla- ja teemapäivät. :)


Laura

maanantai 29. tammikuuta 2018

VIRTAA VAALEANPUNAISELLA

HUOMENTA,

Maanantai-aamupäivä kaipaa vähän vaaleanpunaista.
Hempeää höttöä huonosti nukutun yön jälkeen. Vähän tsemppilauseita, kuumaa kahvia ja piristäviä ajatuksia. Valvoimme pikkujäbän kanssa parituntia siinä neljän ja kuuden välillä. Herraa ei väsyttänyt juuri silloin, joten leikimme olohuoneessa. Kuudelta pääsimme vielä tunniksi unille ja kun kello vähän yli seitsemän soitti, oli silmät enemmän kuin ristissä. Olo on hieman tokkurainen ja käynnistymisvaikeuksia meinaa tammikuun viimeisenä maanantai-aamuna olla.

Siksipä piristän itseäni muutamalla päivän positiivisella.

♡  Maljakon vaaleanpunaiset neilikat
♡ Vaatekaapista kaivetut keväisemmät sävyt
 Kalenteriin merkityt mukavat menot
♡ Tyttären eilinen pikkumyy nuttura joka on uber söpö
♡ Pakkaspäivä ja oikeastaan koko viikon ennusteet näyttävät kirpsakan kylmiltä
Yksivuotiskuvat, jotka saimme viime viikolla. Tein äsken tilauksen ifolorille ja nyt odotellaan  teetettyjä kuvia postista.

Löytyyhän niitä, kun vain malttaa miettiä.
Vaikka mieli on hyvä, väsy on silti. Siispä hetkeksi viltin alle, josko jäppiskin vetelisi vielä tovin aamupäivätorkkujaan.

Energiaa kaikkien maanantaihin

Laura





YKSITYISKOHTIA

MOIKKA! Innostukseni sisustamisen pariin juontaa juurensa jo lapsuudesta. Muistan, että olin kova järjestämään koulupöytääni ja kirjahyll...