keskiviikko 18. lokakuuta 2017

KESKIVIIKON KORVAPUUSTI

HERKULLISET MOIKAT,

Muutama viikko sitten vietettiin korvapuustipäivää. Meiltä jäi silloin pullat leipomatta, mutta siitä päivästä lähtien on ollut mielessä että tässä lähiaikoina voisi pullia tehdä. Ostin jo viime viikolla hiivan ja tuorejuuston valmiiksi odottelemaan sitä päivää kun inspis iskee. No tänään se iski lounaan jälkeen. Hei nyt leivotaan korvapuusteja. Tytärtä ei tarvinnut kauaa tähän hommaan houkutella, kun oli jo hakemassa essuaan ja valmiina sekoittamaan jauhoja. Aikamoista räpeltämistähän se on kun lapsen kanssa leipoo, mutta tässä niitä lapsuusmuistoja luodaan, joten antaa mennä.
Opetellaan sitten siivoamistakin yhdessä. Sotkua tuli, mutta niin tuli kyllä hyviä pulliakin. Iltapäiväkahvit maistui tänään erityisen hyvälle.



Taikinan tein köksänkirjan ohjeellani, joka on ihan perus perus perus, mutta osan pullista kuorrutin mättömestarin ohjeen mukaan. Aikamoinen kaloripommi, mutta kerrankos sitä. :) Suurinosa normipuusteista meni kuitenkin pakkaseen.



Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä, eikö? ;)

-Laura

tiistai 17. lokakuuta 2017

ARKISIA HÖPINÖITÄ

HEPS,

Muutama kuva eiliseltä. Iltapäivällä paistoi pieniä hetkiä aurinko, joten oli pakko tarttua kameraan ja ottaa muutama kuva, kun sisälläkin oli pitkästä aikaa vähän valoisampaa. Sisustukseen kuuluu taas taaperokärry. Hetken aikaa kärry pysyi ulkona tai varastossa kun esikoinen ei sitä enää käyttänyt. Pari kuukautta sitten kärry pestiin ja tuotiin takaisin sisälle pikkumiehen iloksi. Sillä mennään edestakaisin seinästä/huoneesta toiseen. Apua tarvitaan kärryn kääntämiseen ja sitten taas matka jatkuu.

Tällä viikolla vietellään syyslomaa täällä Pirkanmaan seudulla. Meillä se ei sen kummemmin näy, muuta kuin että eilen kävi lomailevia sukulaisia kylässä ja loppuviikosta suunnataan Seinäjoelle lomailevan mummun luo. Niin ja onhan harrastukset tämän viikon tauolla, sekä kerho että tanssi. Meikäläinen ajatteli kyllä tänään illasta suunnata vähän kuntosalille harrastelemaan. Tiistaista on muodostunut salipäivä ja siitä täytyy koittaa pitää kiinni.

Pakko vielä mainita, että viime yönä vihdoin aloitettiin unikoulu ja yö meni yllättävän kivuttomasti. Pari itkuraivaria, mutta melko nopeasti päästiin takas nukkumaan. Hyvästi yösyötöt, niihin ei toivottavasti tarvitse enää tämän herran kanssa palata.






Kotoilukuvien myötä mukavaa tiistaita!

-laura

PS. Nukkekoti on maalattuna, Jee! Jossain vaiheessa kuvia tulossa.

maanantai 16. lokakuuta 2017

10 KK JA SIIRTYMINEN 74

HELOU!

Lenniboy täyttää tällä viikolla 10 kk. En aloita taas samaa virttä siitä kuinka aika on mennyt uskomatonta vauhtia, vaan totean vain että näin on ja jäbä on pikkuhiljaa/vihdoin siirtynyt vaatekokoon numero 74. Pikkuveli oli nimensä mukaisesti syntyessään pikkuinen ja aika kauan on mennyt muita kiriessä. 62 koon vaatteet meni aivan ennätyspitkään verrattuna siskoon ja 68 osa mahtuu vieläkin. Viime viikolla oli kuitenkin aika kaivella laatikoihin kertyneitä seuraavan koon bodeja ja niitä olikin jo ihan mukavasti. Tämä koko tulee todennäköisesti myös mahtumaan pitkään, joten kiva että vaatteet miellyttävät silmää ja tuntuvat varmasti mukavilta päältä. Kappahlin newbieta raikkaissa väreissä ja pari henkkamaukan bodya kuvissa.

Meidän kymppikuinen on edelleen hyväntuulinen hurmuri, jolle on pikkuhiljaa alkanut ruoka maistumaan paremmin. Toivottavasti sitä myötä saadaan massaakin vähän enemmän, koska kulutus on kova. Jätkä konttaa siskon perässä sen minkä kerkiää aamusta iltaan ja kävelee sohvanreunuksesta tukea ottaen varmoin elkein.
Vielä ei kuitenkaan ole merkkejä, että ilman tukea kävelemään lähtisi, eikä kyllä äidin puolesta ole kiirekään. Ainoa toive olisi, että jos vähän paremmin alettais yöt nukkumaan. En edes jaksa muistaa koska on viimeksi nukuttu 4-5 tunnin pätkä putkeen.. siitä on kauan. No josko nyt olisi sairastelut hoidettu ja voidaan harkita unikoulun aloitusta.

Lempileikki taitaa tällä hetkellä olla traktorilla tai legoautolla ajelu. Hassua kun niin "poikien leikkejä" jo tuon ikäisellä. Toki välillä ihmetellään suu ammollaan siskon barbeja.



Herra vetelee juuri unia ulkona, joten köllähdän hetkeksi sohvalle itekin. Viime yönäkään ei kovin kummoista nukkumisen juhlaa ollut.

Hyvää alkanutta viikkoa! Me saadaan sukulaisia vielä tänään kylään, kivaa<3

-laura

perjantai 13. lokakuuta 2017

JOKO JOULUN SAA SANOA?

HEIPSAN,

Lokakuu on melkein puolessavälissä ja todelliset jouluhirmut ovat ihan varmasti jo viritelleet ensimmäiset valot, keittäneet glögit ja paistaneet pellillisen torttuja.
Siksipä voin heittää tällaisen kuvatulvan menneiltä jouluilta eetteriin.

Olen jouluihminen, mitäpä sitä kieltämään. Fiilistelen joulujuttuja jo hyvissäajoin marraskuussa ja joulu alkaa näkymään kotonakin ihan viimestään marraskuun puolenvälin jälkeen. Kotimme on melko neutraaleista väreistä tehty, mutta jouluna verhoan jokapuolelle hieman punaista. Punainen väri kuuluu mielestäni jouluun ja siitä tulee itselleni lapsuuden joulumuistot mieleen. Olen kyllä ihastellut Pinterestissä neutraaleilla sävyillä tehtyjä joulukattauksia ja kuusenkoristuksia, mutta toistaiseksi on menty punaisella. Lilja ihasteli jo viime jouluna punaisia palloja ja nauhoja ja voin vaan kuvitella kuinka innoissaan hän on tänä vuonna kun ikää on taas lisää. Eihän sitä raaski sanoa, että me laitetaan vain hopeisia koristeita. :D Lasten myötä joulu on saanut aivan uuden ulottuvuuden. Heidän ilo ja riemu on niin aitoa ja tarttuvaa.
Viime joulu oli ikimuistoinen, kun pääsimme juuri ennen aattoa sairaalasta kotiin rakkaimman joululahjan kanssa ja uskon että sitä tulemme muistelemaan aina jouluisin.

Joulupostauksia on luvassa lisää, mutta odotellaan nyt vielä sinne marraskuulle ennen kun vaihdetaan kotona tyynyliinat punaisiin. Hih.
Alla tosiaan jouluisia kuvakollaaseja männävuosilta. Osa kuvista on otettu Seinäjoen kodissa, jossa vietimme jouluaaton mummujen ja pappojen kanssa 2015. Silloin oli jo tiedossa Tampereelle muutto, joten halusimme yhden jouluaattomuiston neidin ensimmäisestä kodista.


Onko ruudun toisella puoelella muita joulufiilistelijöitä?

Tunnelmallista viikonloppua!

-Laura

torstai 12. lokakuuta 2017

LATELY

MOIKKA,

Nyt on ollut aika monta harmaata ja sateista päivää. Sisällä on päivisinkin aika pimeää, joten melko vähän on tullut kuvailtua. Poikkeuksena tämä päivä, sillä aamupäivällä oli tosi mukava ulkoilusää ja oltiinkin aika kauan puistossa touhuilemassa pikkujäbän koisiessa kärryissä. Selvästi vajausta ulkoilusta itse kullakin, kun ei ollut kiirettä takaisin.

Jotain kuvia on kuitenkin kameraan jäänyt, joten tässäpä arkipläjäystä menneiltä viikoilta/päiviltä. Kotoilua, ulkoilua, kynttilöitä, leikkejä, uusia viherkasveja, vaahteranlehtiä, pilkkuja ja ah hyvää kahvia ihanassa kahvilassa.

Hyvää torstain jatkoa, täällä ohjelmanumerona seuraavaksi välipala ja iltapäiväkahvit.

-Laura

Ps. Jee mulla on uusi lyhty etuovelle ja se on ISO! Joko voi viritellä jouluvalot?




keskiviikko 11. lokakuuta 2017

MUN JUTTU

MOI,

Kotona ollessa on aika monesti aikaa miettiä.
Samalla kun touhuaa kokoajan jotain pyykkien ripustamisesta ruuan laittoon, niin ehtii asioita vilistä mielessä. Välillä sitä katsoo kalenteria ja huomaa, että äitiysloma on loppumassa.. siitä se miettimien sitten alkaa. Mitäs mä seuraavaksi teen, koska palaan töihin ja minne palaan, menenkö oman alan töihin, löytyykö niitä, haluanko tehdä niitä, koska on mun aikani opiskella, mitä haluan opiskella, mihin mulla on intohimoa ja kiinnostusta, mikä on se mun juttu?




Näitä asioita pallottelen mielessäni lähes viikottain.
Olen tyytyväinen siihen, että olen vihdoin keksinyt mitä haluan joskus tehdä, missä olen hyvä, mistä oon kiinnostunut ja olen sanonut ne ääneen.
Enää ei puutu, kuin hieman aikaa opiskella ja sen verran rahaa että pystyisi hommat aloittamaan. Haha helppo homma siis. Eniten kuitenkin tarvitaan rohkeutta.

No luotan siihen, että asiat menee niin kun ne on tarkoitettu. Joskus vielä sanon, että tää on niin mun juttu ja silloin olen päässyt haaveissani toteutuksen asteelle. Todennäköisesti silloin olen jonkun sortin yrittäjä ja asun jos en nyt hornan tuutissa, niin aika kaukana Tampereen keskustasta kuitenkin. Tai saa nähdä, voisin keskustassakin asua jos rahkeet riittää leveisiin ikkunalautoihin. ;)

Aika näyttää.

Ihanaa tyttöjenpäivän iltaa! Alimmassa kuvassa mun lempparitypy<3

-laura

tiistai 10. lokakuuta 2017

ÄIPPÄRI OHI

HEPS,

Yksi aikakausi alkaa olla paketissa. Nimittäin äitiyslomani viimeinen päivä on ylihuomenna. Huh, mihin se aika taas meni? Tällä kertaa suorastaan pikakelauksella. Olen varma, että helppo ja tyytyväinen vauva, sekä kokemus äitiydestä ovat tekijöitä miksi tuntuu että aika on mennyt niin äkkiä. Toisaalta mahdottoman haikeaa, mutta toisaalta ihan mahtavaa. Näiden kuukausien aikana meidän perheeseen on kasvanut yksi uusi tyyppi ja häneen tutustuminen on ollut ihanaa.
Toinen tärkeä asia on sisarussuhteen kehittyminen. Sen seuraaminen on ollut ihan mahtavaa ja vauvahaikeutta lievittää tieto siitä, että kokoajan heidän välinen suhde kasvaa. Viimeisten kuukausien aikana on päästy todistamaan ensimmäiset kinastelut, mutta myös ensimmäiset yhteiset leikit, halit, pusut, naurut ja sen kuinka isosisko huolehtii veljestään.

Tässä muutamia kuvia menneiden kuukausien varrelta. Vaikka vauvantuoksu kodistamme pikkuhiljaa hiipuu, saapuu sen tilalle piakkoin pienten askelten äänet. Toiveissa on myös, että muutaman kuukauden sisällä kuulen kuinka alla näkyvä nyytti huutelee ensimmäisiä kertoja "äitii". Vauva kasvakoon taaperoksi. <3




Vauvavuotta on jäljellä enää reilut parikuukautta. Otan siitä kaiken irti, sillä nämä kotipäivätkin päättyvät sitten jossain vaiheessa. Ei kuitenkaan ihan vielä, ehkä ensi vuonna. Katsotaan.  Aika aikansa kutakin.

-laura

KESKIVIIKON KORVAPUUSTI

HERKULLISET MOIKAT, Muutama viikko sitten vietettiin korvapuustipäivää. Meiltä jäi silloin pullat leipomatta, mutta siitä päivästä lähtien...